Farusa

Farusan ja Skandinavian frisbeevalmistuksen historia

Yrityksen juuret ja varhaiset vuosikymmenet Tanskassa

Yrityksen tarina alkoi vuonna 1923, jolloin Thorkil Hammer onnistui lainaamaan tulevalta anopiltaan 200 kruunua. Tämä oli tuohon aikaan suuri summa, jonka turvin hän rekisteröi oman yrityksensä Kööpenhaminan maistraatissa nimellä Thorkil Hammer A/S. Vuonna 1934 Thorkil ja Kamma Hammer muuttivat yrityksen Farumiin Savværksvej-kadulle.Samalla yrityksen nimeksi vaihdettiin Farum Savværk og Pakkassefabrik A/S, ja sen tuotanto koostui tuolloin ratapölkyistä sekä sokeri- ja suklaatehtaiden tarvitsemista puupakkauksista. Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1942, yritys muutti uusiin tiloihin Farumin Frederiksborgvej-kadulle.Käännekohta vuonna 1972: Frisbeetuotanto alkaa vanhalla nimellä.

Käännekohta vuonna 1972: Frisbeetuotanto alkaa vanhalla nimellä

Merkittävä käännekohta tapahtui vuonna 1972, kun yritys aloitti frisbeiden valmistuksen. Ensimmäisenä tuotantovuotenaan yritys toimi vielä perinteisellä puusepäntehtaan nimellään Farum Savværk og Pakkassefabrik A/S, vaikka muovituotteita varten otettiinkin heti käyttöön oma Farusa Plast -leimansa. Vasta seuraavana vuonna, eli 1973, yrityksen virallinen nimi muutettiin muotoon Farusa Værk A/S, jossa yhdistyivät osuvasti aiemmat sanat Farum, Savværk ja Pakkassefabrik.

Tanskan Farumissa sijaitseva yritys sai virallisen lisenssin frisbeiden valmistukseen ja myyntiin Skandinaviassa, joka kattoi Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin. Amerikkalainen Wham-O oli hakenut patenttia Tanskassa jo 12. huhtikuuta 1967, mutta Farusa käynnisti tuotannon vasta vuonna 1972. Joulukuussa 1976 yrityksen nimi muutettiin muotoon Farusa Trading A/S ja se siirtyi Farumin Bygmarken 14 -osoitteeseen. Frisbeiden varsinainen valmistus Farusassa päättyi aivan vuoden 1982 lopussa tai vuoden 1983 alussa, mutta yritys myi vanhaa varastoaan vielä vuoden 1983 aikana.

Pohjoismainen kolmikantasopimus ja Ruotsin jakelu

Wham-O ja lisenssinhaltija olivat sopineet, ettei lisensoitua tuotetta myytäisi tytäryhtiöiden kautta. Tämän vuoksi Pohjoismaiden markkinoita varten tarvittiin erillinen jakelurakenne. Wham-O:n, Farusan ja ruotsalaisen Johny Gustafsonin välille solmittiin kolmikantasopimus, jossa sovittiin Gustafsonin vastaavan myynnistä Skandinavian maissa.Sopimuksen tarkkaa solmimisajankohtaa ei tiedetä, mutta vuoden 1972 varhaisissa Farusan pakkauksissa ei ole mitään mainintaa ruotsalaisesta jakelijasta, mikä viittaa siihen, ettei sopimus ollut voimassa vielä tuotannon alkaessa. Farusa aloitti toiminnan itsenäisesti Tanskassa, ja pohjoismainen jakeluverkosto rakennettiin vasta hieman myöhemmin.

Järjestely astui voimaan viimeistään vuosien 1973–1974 aikana, jolloin Gustafson otti haltuunsa frisbeiden myynnin ja maahantuonnin Ruotsiin perustamansa Plast Ab Jee Cee -yrityksen kautta. Koska Gustafson perusti Ruotsin frisbeeliiton (Svenska Frisbeeförbundet) yhdessä Mikael Hjärtsjön kanssa vuonna 1974, olivat nämä sopimusrakenteet ja Farusa-yhteys tuolloin jo vakiintuneet. Gustafsonin yrityksen nimi muutettiin myöhemmin IFO Sportprodukter ab:ksi keväällä 1978 (nimenmuutos tapahtui virallisesti 12. joulukuuta 1977 ja 7. toukokuuta 1978 välisenä aikana). Myöhemmin Gustafson laajensi toimintaansa perustaessaan EDGA:n (European Disc Golf Association), joka toimi myös tuotteiden markkinointikanavana.

Jakeluverkosto Norjassa ja Tanskassa

Norja: Vuoden 1980 virallisten World Class -pakkaustietojen ja esitteiden mukaan Norjan pääedustajana ja maahantuojana toimi oslolainen SportCo A/S, jonka toimipiste sijaitsi osoitteessa Gabelsgatan 8, N-Oslo 2. Tämä osoittaa jakelun olleen keskitetty suurelle ja vakiintuneelle norjalaiselle urheiluagentuurille, joka pystyi kattamaan koko maan urheiluliikkeet.

Tanska: Kotimarkkinoillaan Tanskassa Farusa Trading A/S hoiti jakelua pitkälti itse yhteistyössä Intersport Danmarkin kanssa. Volyymien kasvaessa ja lajin ammattimaistuessa jakeluverkosto laajeni ja vakiintui erikoistuneille toimijoille. Vuoden 1980 virallisten World Class -esitteiden ja pakkaustietojen aikaan valtakunnallisena agenttina toimi Kööpenhaminassa operoinut Apropos Sport ApS (Kalkbrænderihavnsgade 22), minkä lisäksi viralliseksi jälleenmyyjäksi ja jakelupisteeksi oli nousunut Hellerupissa (Hellerupvej 4) toiminut Skib-shoppen (Skib-shop).

Suomen maahantuonnin kaksi aikakautta: Amexpo ja Booster

Suomessa frisbeiden maahantuontihistoria koki mielenkiintoisen syklin Amexpon ja Boosterin välillä. Ensimmäisenä virallisena maahantuojana toimi Seppo Niemisen 5. tammikuuta 1976 perustama Amexpo Oy. Amexpo teki historiallisen ensimmäisen frisbeetilauksensa Farusan tehtaalle 24. lokakuuta 1977. Tämä erä sisälsi laatikollisen Junior-frisbeitä sekä laatikollisen All American -malleja, ja yritys ehti myös painattaa ensimmäiset suomalaisella tekstillä varustetut kiekot. Loppuvuodesta 1978 viralliseksi maahantuojaksi vaihtui helsinkiläinen Booster Oy, joka otti vastuun Farusa Wham-O:n Fastback-toimituksista ja nosti frisbeeboomin Suomessa massamarkkinoille myymällä kymmeniätuhansia kiekkoja vuodessa suurille keskusliikkeille.

Vuonna 1983 ympyrä kuitenkin sulkeutui. Farusan Wham-O-tuotannon päättyessä ja uuden lajin, frisbeegolfin, ottaessa ensiaskeleitaan Amexpo Oy palasi Suomessa takaisin maahantuojaksi. Se otti vastuulleen uuden amerikkalaisen mullistajan, Innovan (Innova-Champion Discs), maahantuonnin. Tämän seurauksena Suomen kaikkein ensimmäiset viralliset frisbeegolfkiekot, joissa esiintyi suomalaisia painatuksia – kuten varhaiset Aero-, Aviar-, Aviar XD- ja Original Hammer -mallit – olivat nimenomaan Amexpon markkinoille tuomia.

Tehtaan mallisto ja oma kiekkomalli

Farusan omalla tehtaalla valmistettiin aikanaan omina valuyksikköinä useita Wham-O-malleja, kuten Junior, Professional, All American, Moonlighter, Super Pro, Master, Fastback ja Mini. Sen sijaan World Class -sarjan kiekot vain pakattiin Tanskassa, sillä ne tuotiin maahan valmiina Yhdysvalloista. Ennen tuotannon päättymistä 1980-luvun alussa Farusa ehti kehittää myös oman, Wham-O:n muottiin perustuvan Midnight Sun -frisbeegolfkiekon.

Junior-mallin evoluutio ja eri versiot

Siinä missä yhdysvaltalainen Wham-O käytti tästä 85-grammaisesta peruskiekosta nimeä Regular, Tanskassa valmistetuissa kiekoissa siitä käytettiin poikkeuksetta nimeä Junior. Farusan valmistamasta Junior-kiekosta tehtiin vuosien varrella viisi eri versiota.

Myöhemmille, vuosien 1973–1982 Farusa Värk A/S -aikakauden Junior-versioille (Versiot 2–5) vakiintui tekniseksi yhteiseksi tekijäksi 12 sisempää ja 28 ulompaa lentorengasta (flight rings).  Myös kiekkojen alapuolen muottiteksti (tooling) säilyi läpi sarjan lähes samana, sisältäen Wham-O:n patenttiedot (U.S. Pat NO.3.359.678), tanskalaisen patenttinumeron (PAT.NO. 118,592) sekä englanninkieliset heitto-ohjeet ja valmistajamerkinnän: A/S Farusa SA VVÆRK, Farum, Danmark. Malliston kaikkein ensimmäinen, vuoden 1972 aloituserä muodostaa kuitenkin tähän täydellisen poikkeuksen.

Eri tuotantoversiot ja niiden arvioidut valmistusvuodet jakautuvat tehtyjen löytöjen perusteella seuraavasti:

Versio 1: FARUSA, JUNIOR, (FARUSA) FRISBEE

Kannen teksti ja rakenne: Kiekon keskiosan tarkkaa profiilia ei voida vahvistaa, sillä ainoa tunnettu säilynyt kappale on avaamattomassa alkuperäispakkauksessaan, jossa suuri graafinen etiketti peittää keskiön. Tämän vuoksi emme myöskään näe tai pysty varmuudella vahvistamaan, lukeeko kiekon yläosassa sana Farusa kohokirjaimin. Näkyvillä olevien reunojen perusteella kiekon etukannen alaosassa lukee kuitenkin kohokirjaimin pelkkä Frisbee ilman virallista rekisteröintimerkkiä ®, sillä merkki lisättiin muotteihin vasta seuraavana vuonna.

Lentorenkaat: Kuvan perustella lentorenkaat poikkeaa radikaalisti kaikista myöhemmistä versioista. Kiekon ulkoreunassa on huomattavasti tiheämpi ja runsaslukuinen uritus perinteisen 28 lentorenkaan sijaan.

Kiekon väri: Purppura 

Pohjan teksti: Ei näkyvissä avaamattoman pakkauksen vuoksi.

Valmistusvuodet: 1972

Tausta: Farusan historian ensimmäinen aloituserä, jota jaettiin ja myytiin vain Tanskan kotimarkkinoilla. Koska tuotanto alkoi vanhan puusepäntehtaan nimen alla, muovituotteita varten otettiin käyttöön erillinen brändi, mikä vahvistuu pakkauksen oikean yläkulman virallisesta logosta: FARUSA – MADE IN DENMARK – PLAST. Pakkauksen alalaidan merkintä "- ordenspatent" vahvistaa, että tuotteella oli valmistushetkellä jo virallinen, täysin hyväksytty ja lainvoimainen patenttisuoja Tanskassa.

Versio 2: FARUSA, JUNIOR, FARUSA FRISBEE® 

Kannen teksti: Kohokirjaimet Farusa Frisbee®. Muottiin on päivitetty virallinen rekisteröintimerkki ®.

Keskiön rakenne: Kiekon keskiosaan valupisteen ympärille on luotu selkeä, leveä ja jyrkkäreunainen kohorengas, joka muuttaa kiekon profiilia luomalla keskelle tasapohjaisen syvennyksen.

Kiekon värit: Purppura (Purple) ja oranssi (Orange).

Valmistusvuodet: 1973-1974

Tausta: Vuonna 1973 yhtiön nimeksi virallistettiin Farusa Værk A/S, ja muottiin päivitettiin uusi valmistajateksti. Johny Gustafson tuli mukaan skandinaaviseen jakeluun (Plast AB Jee Cee perustettiin), ja Ruotsin frisbeeliitto (Svenska Frisbeeförbundet, SFF) perustettiin vuonna 1974.

Versio 3: FARUSA, JUNIOR, FARUSA FRISBEE®

Kannen teksti: Kohokirjaimet Farusa Frisbee® (sama tekstimuotti kuin versiossa 2).

Keskiön rakenne: Muottia on muutettu radikaalisti. Täysin tasainen keskiosa, jossa ei ole porrastuksia. Valupisteen ympärillä kiertää vain kaksi matalaa ja kapeaa uraa.

Kiekon värit: Vaaleankeltainen (Light yellow), tummankeltainen (Dark yellow) ja oranssi (Orange).

Valmistusvuodet: 1975-1976

Tausta: Muutos tehtiin puhtaasti tuotantoteknisistä ja kaupallisista syistä. Skandinavian mainosfrisbeemarkkinoiden kasvaessa Johny Gustafsonin myynnissä kiekkoihin tarvittiin tasainen alue yrityslogoille. Tasainen keskiosa loi täydellisen ja rajatun alustan kuumapainatuksille (Hot stamp) ja yritysten mainostarroille.  Joulukuussa 1976 tehdas muutti Bygmarkeniin ja nimeksi tuli Farusa Trading A/S.

Farusa Junior -mallin (Versio 3) rinnakkaiset myyntipakkaukset 1970-luvun puolivälistä. Vasemmalla lelukauppajakeluun suunniteltu kartonkinen ripustuspakkaus (header card) varhaisella 4.75 kruunun hintalapulla ja oikealla skandinaavisen pääedustajan Plast AB Jee Cee -muovipussi. Molempien pakkausten sisällä on sama uudistettu "mainoskeskiön" muottiversio.

Versio 4: FARUSA, JUNIOR, FRISBEE® Laurels T.M.

Kannen teksti: Kohokirjaimet Frisbee® Laurels T.M. Kannen brändäys muuttuu, ja mukaan tulee Wham-O:n perinteinen laakeriseppelekuvio (Laurels) sekä tavaramerkkimerkintä T.M.

Kiekon värit: Vaaleankeltainen (Light yellow) ja tummankeltainen (Dark yellow).

Valmistusvuodet: 1977-1978

Tausta: Wham-O:n virallinen kansainvälinen laakeriseppelemuotti otettiin Tanskassa käyttöön jo loppuvuodesta 1976. Tätä mallia jaettiin laajasti ja pitkään ympäri Skandinaviaa sekä pakattuna sinivalkoisiin muovipusseihin että pahvikortillisiin lelukauppapakkauksiin, joissa luki vielä pääedustajana Plast AB Jee Cee. Suomen Amexpo Oy sai juuri tätä versiota ensimmäisessä tilauksessaan lokakuussa 1977.

Kuvassa kaksi erilaista Wham-O Farusa -lisenssipussia, joiden kummankin sisältä löytyi Farusan Junior-versiota.

Vasemmalla (Vanhempi pussiversio): Alareunassa perinteinen 6 kiekon lista (Junior–Master). Skandinavian pääagentiksi on merkitty ruotsalainen Plast AB Jee Cee (Bromma).

Oikealla (Uudempi pussiversio): Pussin etupuolen asettelua on uudistettu tuomalla reunoille kuvalliset heitto-ohjeet ja SFF:n aaltologo. Alareunan kiekkolistaa on laajennettu mm. Fastback 106 g -mallilla ja valmistajaksi on päivitetty Farusa Trading ApS (Farum, Danmark).

Tämä tarra on kopio Wham-O Master -tarrasta.

Versio 5: FARUSA, JUNIOR, FRISBEE® Flying Disc Laurels®

Kannen teksti: Kohokirjaimet Frisbee® Flying Disc Laurels®. Viimeisin Junior-versio, jossa laakeriseppelemerkintä on saanut oman virallisen ®-merkkinsä ja tekstiin on lisätty sanat "Flying Disc".

Kiekon värit: Keltainen (Yellow) ja ruskea (Brown).

Valmistusvuodet: 1978-1982

Tausta: Vuonna 1978 Farusa uudisti tuotantonsa vastaamaan Wham-O:n koko brändituotevalikoimaaToisin kuin aiemmat versiot, tätä viimeisintä Versio 5 -kiekkoa ei tiettävästi koskaan pakattu vanhoihin Plast AB Jee Cee -pusseihin tai -pahveihin, eikä sellaisista yhdistelmistä ole säilynyt kuvallisia todisteita. Versio 5 otettiin tuotantoon Tanskassa vasta siinä vaiheessa, kun Johny Gustafsonin yritys oli jo virallisesti muuttunut IFO Sportprodukter ab:ksi. IFO-aikakaudella käyttöön otettiin uusi graafinen linja ja uudet "Frisbee® Disc" -pakkaukset, joiden myötä myös Junior-mallin jakelu uudistui. Suomessa helsinkiläinen Booster Oy aloitti massajakelun marketteihin juuri tämän IFO-aikakauden Versio 5 -tuotannon aikana.

Kauhajoen jokamiesluokan kilpailujen mainoskiekko (vasemmalla) ja harvinainen ruskea koevaluversio (oikealla). Vasemmanpuoleinen malli dokumentoi suomalaista lajihistoriaa sen alkulähteillä: Suomen ensimmäinen frisbeiden maahantuoja Amexpo Oy ja lajipioneeri Seppo Nieminen vaikuttivat nimenomaan Kauhajoella, mikä selittää paikkakunnan jokamiesajojen varhaisen ja poikkeuksellisen mainoskiekkoyhteistyön. Oikeanpuoleinen ruskea Junior-kiekko puolestaan edustaa Farusan tehtaan sisäistä muovivärin koetestausta (testivaiheen valu), jota ei koskaan päästetty laajempaan kaupalliseen tuotantoon tai jakeluun. 

Wham-O Mfg. Co:n virallinen brändiohjeistus vuodelta 1978. Kalifornialaisen pääkonttorin lähettämä tiukka lakitekninen vaatimus velvoitti kansainväliset lisenssinvalmistajat, kuten tanskalaisen Farusan, suojaamaan Frisbee-tavaramerkkiä degeneroitumiselta (yleissanaksi muuttumiselta). Dokumentti määräsi, että nimen yhteydessä oli pakollista käyttää substanttiivia, kuten "flying disc" tai "disc", mikä johti Farusan Junior-kiekoissa muottimuutokseen ja Version 5 (Frisbee® Flying Disc Laurels®) syntyyn.

KAHDEN ERILLISEN MUOTIN TEORIA

Farusa Junior -mallin varhaishistorian (1972–1974) muottitekninen ja visuaalinen analyysi johtaa seuraavanlaiseen päätelmään: siirtymä Versio 1:stä Versio 2:een ei ollut pelkkä olemassa olevan muotin osittainen muokkaus, vaan tehtaalla otettiin käyttöön kaksi täysin eri teräsmuottia.

Tätä kahden erillisen päämuotin teoriaa tukevat seuraavat perustelut:

Pintakuvioinnin ja lentorenkaiden radikaali muutos: Versio 1:n ulkoreunassa on huomattavasti tiheämpi, erittäin hienojakoinen ja runsaslukuinen mikrourituskuvio, kun taas Versiosta 2 eteenpäin tuotannossa vakiintui täysin erilainen, 28 ulomman lentorenkaan standardi. Teräsmuottiin sorvattuja tai jyrsittyjä uria on mahdotonta poistaa tai muuttaa näin radikaalisti ilman, että koko muottipesä valmistetaan uudelleen alusta alkaen.

Kirjasintyypin (fontin) täydellinen vaihtuminen: Kuten tarkka etukannen vertailu osoittaa, vuoden 1972 Versio 1:n kirjaimet ovat selvästi kulmikkaita. Versiosta 2 alkaen kaikissa Farusa Værk -kiekoissa käytetään Wham-O:n virallista, huomattavasti pyöreämpää ja leveämpää fonttia. Kirjainten muuttaminen kulmikkaasta pyöreäksi olisi vaatinut vanhan teräksen uudelleenjyrsintää. Vaikka tällainen korjaustyö oli sinänsä mahdollista, se oli teollisessa muovituotannossa riskialtista. Farusan oli laadun ja kestävyyden varmistamiseksi järkevämpää investoida suoraan kokonaan uuteen muottiin paikkaustöiden sijaan.

Kun analysoimme kiekojen etuosan tekstejä ja niiden kirjainten muotoja, paljastuu että Tanskalainen Farusa-fontti ei ole suora kopio tästä amerikkalaisesta Wham-O-fontista, vaan ne eroavat toisistaan merkittävästi lähes jokaisen kirjaimen kohdalla. Vaikka Farusalla oli Wham-O:n virallinen lisenssi, heidän muottimekaanikkonsa Tanskassa on selvästi piirtänyt ja kaivertanut tämän Frisbee-tekstin omalla käsialallaan ja omilla työkaluillaan. Tämä vahvistaa entisestään sitä teoriaa, että Vuoden 1972 Farusa-aloituserän muotti oli täysin itsenäinen, Tanskassa käsityönä syntynyt taidonnäyte. 

Valmistuskustannukset 1970-luvulla

Tällainen kaksiosainen, noin 110–150 gramman painoiselle frisbeelle tehty ruiskupuristusmuotti painaa yleensä noin 40–70 kilogrammaa per puolisko, eli koko muottipaketti painaa yhteensä noin 80–140 kilogrammaa kiinnityslevyineen. Paino riippuu teräslohkojen paksuudesta ja ruiskupuristuskoneen vaatimista kiinnitysrakenteista.

1970-luvulla muottien valmistus oli kallista ja aikaavievää käsityötä. Tietokoneohjattuja CNC-koneita ei vielä ollut laajasti käytössä, joten muotit tehtiin manuaalisilla jyrsinkoneilla, sorveilla ja tekstien osalta käsityönä tehtyjen master-stensiilien tai kipinätyöstön avulla.

Hinta-arvio 1970-luvulla: Muotin valmistus maksoi tuolloin noin 15 000 – 30 000 Tanskan kruunua (DKK).  Inflaatiokorjattuna tämä vastaisi nykypäivänä noin 15 000 – 30 000 euron investointia.

Miksi ihmeessä tehdas hylkäsi kalliin investoinnin vain noin vuoden käytön jälkeen?

Kun asiaa analysoidaan 1970-luvun alun teollisuushistorian, lisenssisopimusten ja liikevaihdon valossa, tälle radikaalille päätökselle löytyy kolme teoriaa:

1. Tekninen pakko ja Wham-O:n laatuvaatimukset

Fonttianalyysi osoitti, ensimmäinen vuoden 1972 muotti (Muotti A) oli Farusan oma, käsin kaiverretulla tekstillä ja runsaslukuinen mikrourituskuvio tehty väliaikainen kokeilu.

Lento-ominaisuuksien puuttuminen: On mahdollista, että tämän ensimmäisen tanskalaisen muotin tuottamat kiekot eivät lentäneet tarpeeksi hyvin, ne menivät jäähtyessään kieroon tai hajosivat helposti, koska muotissa ei ollut Wham-O:n virallisia alkuperäisiä mittoja ja kiekon muotoja.

Wham-O:n väliintulo: Kun Wham-O:n edustajat näkivät Tanskassa puristetut ensimmäiset kiekot, he ovat voineet vaatia Farusaa romuttamaan oman epästandardin muottinsa ja ottamaan käyttöön viralliset, Yhdysvalloista toimitetut muottispesifikaatiot. Brändin laadun vuoksi Farusalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin investoida uuteen teräsmuottiin.

2. Miljoonabisneksen synty

Vuonna 1972 Farusa toimi pienenä paikallisena muovivalmistajana ja myi kiekkoja vain Tanskan sisällä.

Markkinoiden moninkertaistuminen: Kun ruotsalainen Johny Gustafson ja Plast AB Jee Cee tulivat kuvioon vuosien 1973–1974 taitteessa, Skandinavian markkinat (erittyisesti Ruotsi) avautuivat kerralla.

Kustannusten kuoletus sekunneissa: Kun kyseessä oli yhtäkkiä miljoonien mainoskiekkojen massamarkkinat, tuo nykyrahassa laskettu 15 000 – 30 000 euron muottikustannus muuttui yritykselle pelkiksi "pähkinöiksi". Uuden, laadukkaamman muotin hinta saatiin kuitattua jo muutamalla ensimmäisellä suurella yritystilauksella. Kalliin muotin tekeminen oli siis taloudellisesti täysin perusteltua, koska myyntivolyymit kasvoivat räjähdysmäisesti.

Kustannusten kuoletus suursarjatuotannossa: Kun kyseessä olivat yhtäkkiä miljoonien kiekkojen massamarkkinat, tuo nykyrahassa laskettu 15 000 – 30 000 euron muottikustannus muuttui yritykselle pieneksi ja helposti hallittavaksi kulueräksi. Uuden, laadukkaamman muotin hinta saatiin kuitattua jo muutamalla ensimmäisellä suurella yritystilauksella. Kalliin muotin tekeminen oli siis taloudellisesti täysin perusteltua, koska myyntivolyymit kasvoivat räjähdysmäisesti.

3. Prototyyppivaihe: Metalliteollisuudessa oli tuohon aikaan yleistä, että ensimmäistä muottia (niin sanottua prototyyppimuottia) ei tehty kaikkein kalleimmasta ja kovimmasta työkaluteräksestä. Sen sijaan aloituksessa käytettiin pehmeämpää, karkaisematonta perusterästä, jota kutsutaan usein "sarjateräkseksi". Tämän metallin etuna oli se, että sitä oli helppo, nopea ja halpa työstää, joten muottiin saatiin kaiverrettua testikuvioinnit ja tekstit vähäisillä kustannuksilla. Haittapuolena oli kuitenkin metallin pehmeys: muotti ei kestänyt pitkäaikaista massatuotantoa, vaan se kului ja menetti tarkkuutensa nopeasti.

Testaus ennen suursarjaa: Farusa halusi luultavasti varmistaa vuonna 1972, että sen ruiskupuristuskoneet ylipäätään pystyivät valmistamaan näin laajoja ja ohuita muovikappaleita, ennen kuin tehdas sitoutui kalliiseen miljoonaluokan suurtuotantoon. Kun testivuosi osoitti valmistusmenetelmän toimivaksi ja markkinoiden vetävän, tämä nopeasti kulunut ensivaiheen testityökalu voitiin jättää sivuun ja korvata virallisella, erittäin kovasta ja kestävästä teräksestä tehdyllä suurtuotantomuotilla.